"Harjoittelijana maailmalle ja ammattilaisena takaisin"
Sanonta ”etsivä löytää” oli restonomiopiskelija Cassandra Riskan mielessä hänen etsiessään internetistä kiinnostavaa työharjoittelupaikkaa ulkomailta. Cassandra eksyi Castelgranden sivustolle ja kiinnostui kovasti lukemastaan: “Ravintola jylhällä kalliolla.. historia joka juontaa juurensa aina keskiajalle.. muurit jotka toimivat kaupungin suojana.. suuria juhlia..”.
Kuvauksesta innostuneena Cassandra päätti ottaa yhteyttä ravintolaan ja lähetti heille CV:nsä sähköpostitse. Vastaus kysymykseen harjoittelupaikan saamisesta oli myönteinen, ja niin Cassandra otti suunnan kohti Sveitsiä ja uusia seikkailuja.
Hienostuneita juhlia ja sujuvaa italiaa
Castelgrandessa Cassandra toimi enimmäkseen tarjoilijana, erityisesti ravintolan ulkoalueella. Työtä ei voi verrata aivan tavalliseen tarjoilijan työhön, sillä Cassandra pääsi työnsä puolesta mukaan suurille päivällisille, intiimeille cocktail-kutsuille ja muihin hienostuneisiin juhliin ja arvotilaisuuksiin. Cassandran työpaikka koostui kahdesta erilaisesta ravintolasta: hienostuneesta Ristorante Castelgrandesta ja astetta arkisemmasta Grotto San Michelestä. Töiden jälkeen Cassandraa odotti nukkumapaikka Ostello Montebello -hostellissa, jossa hän oli sopinut majailevansa koko harjoittelunsa ajan. Majapaikan Cassandra oli myös järjestänyt itse itselleen, jälleen käyttämällä hyväkseen tiedon valtamerta, eli surffailemalla internetissä!
Cassandra valitsi Castelgranden harjoittelupaikakseen kiinnostavan työympäristön ja kielitaitonsa kehittämisen takia. Työssään Cassandra puhui melkein päivittäin saksaa, englantia ja ranskaa mutta erityisesti italian kieli tuli harjoitteluaikana tutuksi. Cassandran kankea italia muuttui sujuvammaksi päivä päivältä, ja lopuksi hän pystyi käymään italiaksi pitkiäkin keskusteluja.
Harjoittelusta kullanarvoisia vinkkejä
Cassandra myöntää lievästi harmistuneena, että tarjoilijan työ oli Castelgrandessa kokopäiväistä eikä aikaa matkustelulle juuri ollut. Töitä oli kuutena päivänä viikossa ja usein 12 tuntia päivässä.
– Työni Sveitsissä oli kuin intensiivikurssi elämästä, kielistä ja ravintolatyöstä, sillä se määrä, minkä opin harjoitteluni aikana, on korvaamatonta! En olisi selvinnyt harjoittelusta ilman ihania työkavereitani. Myös työni oli niin monipuolista, etten ehtinyt kyllästymään, Cassandra huokaa.
Työharjoittelu sujui erittäin hyvin, minkä osoittaa se, että Castelgrande tarjosi Cassandralle vakituista työpaikkaa harjoittelun päätyttyä. Cassandra kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta, sillä hän ei ollut vielä halukas muuttamaan Sveitsiin. Cassandra onkin tyytyväinen, miten harjoittelu lopulta sujui, sillä hänen omat tavoitteensa ja odotuksensa täyttyivät eikä palautteesta päätellen työnantajallakaan ollut mitään valittamisen aihetta.
Cassandra uskoo, että oli järkevä ratkaisu lähteä harjoitteluun toisen opiskeluvuoden lopussa, jolloin takana oli sopivasti teoriaa ja jonkun verran käytäntöä.
– Työharjoittelu oli erittäin opettavainen kokemus ja antoi realistisen kuvan alasta, jolle olen suuntautumassa, hän kertoo.
Castelgranden henkilökunta, erityisesti ravintolapäällikkö, otti Cassandran siipiensä suojaan. Ravintolapäällikkö antoi myös alasta kullanarvoisia vinkkejä, joita ei oppikirjasta löydy, kuten vinkkejä ravintolan pyörittämiseen. Cassandra korostaa harjoittelun tärkeyttä erityisesti ravintola-alalla ja toivoo, että opinnoissa harjoittelun osuutta lisättäisiin.
– Ravintola-alalla paras tapa oppia on katsoa ja kuunnella kun toinen tekee ja sen jälkeen uskaltaa itse yrittää, hän toteaa.
Omiin kykyihinsä luottava ammattilainen
– Huomasin kotiin palatessani, että olin eri ihminen kun Sveitsiin lähtiessäni. Oin itsevarmempi ja luotin enemmän omiin kykyihini. Tiesin alasta paljon, ja kielitaitoni oli kohentunut huomattavasti. Voiko harjoittelulta enempää pyytää, Cassandra miettii.
Kohonnut itsevarmuus oli huipussaan Cassandran palatessa kotiin, ja se näkyi harjoittelua seuranneessa kesätyössä, jossa hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa! Nyt Cassandran pääsuunnitelmana on viedä koulu kunnialla loppuun, minkä jälkeen vain taivas on rajana. Cassandra naurahtaa, ettei matkusteleminen ole suinkaan tässä vaan katse on jo kiinnitetty sellaisiin maihin, kuten Australia, Etelä-Amerikka ja jopa Kanadakin houkuttaa. Hän toivoo, että seuraavassa paikassa voisi olla paria kuukautta pitempään.
– On mukavaa, että paperit ovat pian kädessä eikä mikään enää pidättele minua, maailmalle sydämensä menettänyt restonomiopiskelija tuumaa.