"Jalkapalloa ja pubikulttuuria Isossa-Britanniassa"
Sosiaalialan opiskelija Valtteri Vesala lähti tammikuussa 2009 opiskelijavaihtoon Derbyyn, Isoon-Britanniaan. Derbyssä hän kävi koulua kokopäiväisesti mutta suoritti samalla harjoittelunsa Oakland Community Care -organisaatiossa. Hänen pääasiallisena tehtävänään oli tukea ja kannustaa mielenterveyskuntoutujia tavallisissa arjen toimissa, kuten kaupassa käynnissä, ruoanlaitossa ja siivouksessa.
Jälkeenpäin Valtteri ei kuitenkaan suosittelisi harjoittelun ja koulun yhdistämistä vaihto-opiskelun aikana. Hän saikin monet selkääntaputukset, sillä hän oli ensimmäinen koulussa ja harjoittelussa samanaikaisesti käynyt opiskelija.
– Raskastahan se oli. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain molemmat vietyä kunnialla loppuun, vaikka puhti olikin välillä poissa, Valtteri huokaa.
Innostuksen opiskelijavaihtoon lähtemisestä Valtteri sai ensimmäisenä Vamkin vuotenaan, kun vaihtokoordinaattorit tulivat kertomaan vaihto-opiskelumahdollisuuksista.
– Erilaiset kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua ja halusin mahdollisuuden tutustua hieman toisenlaiseen arkeen, Valtteri tuumaa.
Isoon-Britanniaan houkutti monikin asia mutta jalkapallon ystävänä Valtteri halusi päästä tutustumaan palloilun ihmemaahan tarkemmin. Asunto yliopiston Nunnery Court -opiskelija-asuntolassa järjestyi olemalla itse aktiivinen ja tutkimalla Derbyn yliopiston verkkosivuja.
It’s alright!
Valtteri sai paljon tukea koulultaan, työkavereiltaan ja omalta harjoitteluvastaavaltaan, joka viikoittain tiedusteli Valtterin fiiliksiä ja kuulumisia ja huolehti, että kaikki on hyvin. Valtterille kertyi työpäiviä 50, joiden aikana hän oppi valtavasti.
– Mukavinta oli huomata, kuinka hyvin Derbyssä otettiin vastaan tämmöinen parrakas hämeenlinnalaisjannu, Valtteri naureskelee.
Vaikka Valtterille on vuosien varrella kertynyt tietoa sosiaalialasta, hänen täytyi heti alkuun opetella uusia asioita, kuten Ison-Britannian lainsäädäntöä ja viestintää eri kulttuureissa. Suomalaisille luontainen hiljaisuus koettiin välillä ahdistavaksi, ja Valtterin täytyi selvittää muille, että on normaalia, jos hän on hiukan hiljainen silloin tällöin eikä mikään ole hätänä.
– Aluksi menin hämilleni, kun jatkuvasti piti olla vastaamassa kyselyihin, onko kaikki hyvin. Kaikkeen kuitenkin tottuu, ja opiskelijavaihdon lopussa opin huikkaamaan ystävilleni takaisin ”It’s alright!”, Valtteri toteaa.
Valtteri piti Isosta-Britanniasta valtavasti, ja aikomuksena onkin palata vielä maahan ja tavata ystäviä. Ei olekaan täysin mahdoton ajatus, että Valtterin löytää opintojen jälkeen työskentelemästä saarelta.